6.8.2017

Elokuun alun väriloistoa

Hengissä ollaan. Minä ja kasvit.
KASVIT ja minä 😁


Tässä ei nyt ehdi sen enempiä löpisemään. Pitää mennä jatkamaan. Palataan!

8.6.2017

Järkkäri kerrankin mukana



Kuvat täällä on suurimmaksi osaksi iPhonella näpätty. 
Ei jaksa/muista järkkäriä raahata. 
Nyt oli matkassa, joten päästään yksityiskohtien äärelle.

Kalen poikanen. Kyllä, edelleen meillä sitkeästi kutsutaan Lehtikaalia Kaleksi. 

Mustikan kukat odottavat pörisijöitä....
...jotka viihtyvät tulppanien suojissa

Ja joiden pitäisi ehtiä omenapuihinkin! 
Huussipihalla ojentelevat Kotkansiivet. Ne ovat erityisen kauniita alkukesästä, mutta ränsistyvät syyspuolella.

Lemmikkejä soisin puutarhaani tuhatmäärin enemmän!

Mirrinmittu saattaa hyvinkin korvata talvironkelin laventelin

Poimulehti. HÄH, voiko tätäkin syödä ?!?

Olen näet juuri oppinut syömään Vuohenputkea. Sitähän riittää!

Varjolilja lienee aivan ensimmäisiä keväällä maasta työntyviä perennoja. Nyt jo menossa kukka-aihiointi.

Näitähän minä viime keväänä revin ylös, kun luulin rikkaruohoiksi. Antoivat anteeksi 💕

Uskotko, että istutin samettikukat "puhtaaseen multaan"? Nyt ne pitää pelastaa hautautumasta muuhun kasvillisuuteen.


Särkynytsydän tykkää paikastaan huussipihalla.

Ihan koko syreeni on piukassa nuppuja. Voi, kun ei nyt tulisi joku toukka niitä popsimaan.


KÄRHÖ, joku kärhö... Puskee oma-aloitteisesti pation vieressä.

Mitäs pidit lähikuvailusta?
Voi hyvinkin olla, että kohta taas rauhoitun ja keskityn kesän viettoon. 
Vihreyteen ja vehreyteen tuppaa tottumaan. Sääli. 

Tässä vielä kuva meidän kotiojasta. 
Se vaan on jotenkin niin kiehtova.


7.6.2017

Violetit viettelijät

Tästä olen oikeastaan aika ylpeä.

Kylvin viime vuonna Mirrinminttua. 
Tuota "helppoa ja nopeakasvuista". 
Ja totesin, että psknmarjat, tuli vaan sellainen
hontelo puska, joka ei edes kukkinut. 
Suutuspäissäni kuitenkin iskin puskan
kukkapenkin etuosaan talvehtimaan.

Keväällä se vielä näytti melko kuolleelta, 
mutta NYT se voi hyvin ja kukkii. 


Toivottavasti se leviää ja kukkii jatkossakin. 

Samaisessa penkissä oli alkukeväästä violetteja helmililjoja (joista muutama vielä sitkeästi kukkii). Ne ovat omia poikasiani. Istuttelin 2016 syksyllä sipuleita "vailla minkään näköistä järkeä" sinne tänne. Ja sieltä täältä niitä nyt sitten tänäkin keväänä putkahti. EHKÄ laitan syksyllä uudet sipulit silleen kasaan, että ovat hiukan näyttävämpi ilmestys ensi keväänä. 

Laventeli VOI talvehtia meidän leveysasteilla. Yritin. VOI olla, että kuolivat jo syksyllä kuivuuteen, mutta viimeistään keväällä ne näyttivät niin ränsistyneiltä, että totesin parhaaksi repiä ne juurineen (juuret oli aika sitkeässä, joten VOI olla, että olisivat Mirrinmintun tavoin jossain vaiheessa vironneetkin) ja ostin Muhevaisesta satsin uusia (a 5,40) ja tälläsin niitä kahteenkin paikkaan, Laventelifani kun olen. 


Loistosalviaa olen laitellut siemenestä myös. Sekin kukkii violettina. Perennana ei varmaankaan vielä tänä vuonna, mutta toivossa eletään. ON tuolla penkissä talvesta selvinnyt Salviakin (ryyti). Ja Tarhakurjenpolvi, jonka myöskin ostin Muhevaisesta. Sekin on perenna, jonka toivon viihtyvän.

Pinkkiä vaihtelua penkkiin tuonee aikanaan Särkynytsydän (oih, kauhia nimi)
joka vasta kasvattelee varttaan. 

Etupihalla se rehottaa jo näin!


Kyllä niin pistää hiljaiseksi tuo kasvun voima. Särkynytsydänkin aloittaa joka kevät nollasta. Eli puskee kaiken tuon noin kuukaudessa. Ja vielä kukat päälle. Ihan itse. En ole edes kastellut. Mitä nyt talventörröttäjät ehdin pois leikata ja jonnekin tuonne sekaan heittää. 








5.6.2017

Villa ON Sininen





Siinä HÄN nyt on, Villa Sininen. 
Rännejä vailla vielä, mutta muuton alkaa olla valmista. 
Katto uusittiin ja nyt on mielestämme kaunis väri pinnassa. 


Sellainen haalistuneen farkun sininen, sanoisin. Tuo kyllä vaalenee parissa kesässä. Kauhtuu. 

Muistin virkistämiseksi tässä vertailua.



Eihän se värinvaihto tässä ollut pääpointti, vaan yksinkertaisesti mökki huusi huoltomaalausta. 
Samalla uusittiin rimoitus. JA se katto. Ei vielä vuotanut, mutta jäkälöitynyt huopa oli katastrofihuutomerkki. Kun vanha huopa purettiin, vahvistui myös se, mitä eräästä wanhasta ilmakuvasta yritettiin havainnoida. Keittiönurkassa on kuin onkin ollut savupiippu. Oikein muurattu sellainen. Ja siitä kohtaa olikin sitten joskus vettä päässyt vuotamaan.... jonnekin. Kattoa uusittiin jonkin verran. Lähinnä laidoilta. Ny o hiano!


Vuoden 1946 rimoitus on eri levyistä kuin 2017. No problem NLL Rakennus ja Saneeraus Oy:n pojille. Sirkkelillä vaan oikean levyistä rimaa, ja seinään. 

Istäntäitte pisti aikansa hanttiin ammattimiesten hankkimista (kyllähän noin pienen töllin itsekin maalaa...) On muuten ihan toista mieltä nyt! ONNEKSI sain pidettyä pääni. Kyllähän se taas vähän kalliiksi tuli, mutta kalliimmaksi olisi tullut ensin sohlata ihaite ja sitten....

Tähdenlento, eikun lentokone :)
Eikö ookkin vähän niin kuin satumökki?


Toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi, päättivät omenapuutkin ruveta kukkimaan. 





4.6.2017

Mä sulle tulppaanit näytän...



erityisesti pyydän kiinnittämään huomiota aurinkokelloon. Kesän edetessä se häviää kasvillisuuden sekaan.

Kukkapenkin etuosaan laiton syksyllä L&L:tä saamani Black&White -sipulit. 

Tuo yksi etualla, jo kukkinut keltainen kuuluu tontin maatiaisiin. Kirkkaan keltaisia ja punaisia tulppaineita nousee aikaisin kevällä siellä täällä, vailla sen kummempaa suunnitelmallisuutta. 
Eivät ihan ole minun makuuni, mutta 
"antaa kaikkien kukkien, kukkien kukkia vaaaaaaan"
 (jopa voikukka saa mun puolestani)


Valkoiset ovat todellakin puhtaan valkoisia. I LOVE !!!


Blacksit ovat enemmänkin tumman luumun liloja. I LOOOOOOOVE !!!!!
(sattuu olemaan mun firman värikin)



Sitten siirrytään etupihalle, jonne pistin multiin Angelica ja joku muu -lajikkeet. 
Laput on siellä maassa, pitänee mennä tarkistamaan. 


Onko vähän ihanan vaaleanpunaisia, onko?


Ovat siinä framilla, niin portista kurkistaja saa sen käsityksen, että 
Villa Sinisen puutarha on ihan ihmeihana ja niin tip-top. HA-HAA.







Vielä yksi tekninen kuva. 



Otan tällaisia valkopaperitaustaisia kuvia, sillä vakaa aikomukseni on tänä vuonna 
harjoittaa piirto- ja maalauskättäni ikuistamalla tontin flooraa pieneen sketchbookiini. 
Valkoista vasten kasvin yksityiskohdista saa paremmin selvää. Eikös?


Eihän tuo nyt mikään mestariteos ole, mutta tunnistettavissa?