31.3.2017

Snow Bell

Jos et otsikkoa lukenut, niin arvaa, mitä nämä ovat!


Joo, ne ovat Lumikelloja ylhäältä kuvattuna. 
Ei juuri minkään näköisiä, mutta jos niitä pääsee tutkimaan 
hiiren vinkkelistä, niin voi että ovat suloisia, eikö?


Jostain luin, että niitä voi tonkia ryppään ylös ja pistää ruukkuun. 
Kun ovat kukkineet, mukulat voi taas istuttaa takaisin puutarhaan. 
Meidän tontilla kun noita riittää, oli helppo kokeilla, toimiiko. 
Suurin työ oli löytää sellainen maa lumikellojen ympäriltä, joka ei ollut umpi jäässä!
En todellakaan tajua, miten noi pystyy tunkeutumaan jään läpi, ja sitten vielä kukkimaan niin tyytyväisinä! Mitä vetoa, etteivät kauaa jaksa edes parvekkeella. 



Kokeeksi mallasin, miltä näyttäisi köökin tiskillä, mutta siirsin istutuksen sitten partsille orvokkien kaveriksi. Tässä tätä kevätkukintaa nyt sitten oikein yllin kyllin:


Viime sunnuntaina, kun aurinko pilkahti, käytiin risusavotassa 
ja aloitin ensimmäiset talventörröttäjäsiivoilut. 

Tepasteltiin ympäri tonttia ja pohdittiin, mitä kaikkea pitääkään tehdä. 
Ja kaikkea pitää! Sinne on nyt ensimmäiseksi tulossa katon uusija 
ja sitten alkaa seinien rapsutus...

Villa Sinisestä on määrä tänä keväänä tulla sininen. 
Toimenpidelupahakemus on jo pistetty raadille. Eikä siinä pitäisi olla mitään nokan koputtamista, sillä sävy on sääntöjen mukainen 607X harmaansininen. 
Sama, jonka sudin viime keväänä postilaatikkoon malliksi. 
Sen laatikon muuten asensin taas paikoilleen. 
Ikään kuin lähtölaukaukseksi keväthommille. 

Voi veljet, että sitä tekemistä tulee taas olemaan!
Viime keväästä oppineena: huhtikuu on "huhkikuu". 






28.3.2017

Roska vai siemen?



Ihan en ollut varma, olinko joutunut höynäytyksen uhriksi. 
Sain jo viime kesänä kummitädiltäni (joka hortonomi onkin!)
lahjaksi pienen purkin, jossa oli.... 
roskia?

Oli tekstannut purkin kylkeen "amerikan isonsamettiruusu"
ja käskenyt huiskia puutarhaan. 
(* muoks. Kyljessä EI lukenut, että ISO. 
Horttonomitätini korjasi, että nämä ovat pienikukkaisia. 
Ja mainittakoon, että tokan lehtiparin jälkeen ne poikaset jo alkoivat nuppua teettämään. Nyppäsin pois ja kerroin heille, että ensin pitää valmistaa pottikelpoinen taimi!)


Huiskiminen jäi siinä kaaoksen hallinnassa, 
mutta syksyllä kiikutin purkin himaan ja vannotin itseni muistamaan, 
että annan roskille tilaisuuden tänä keväänä. 

Noooh, siinä pahimman kylvökuumeen iskiessä 
maaliskuun alussa nämä roskat etsiytyivät käsiini, 
joten päätin, että "syteen tai saveen, 
laitetaan nyt koeviljely pystyyn". 

Itävät, jos itävät. 
Ja tolkutin itselleni, että varmaankin siinä 
joka tapauksessa menee kaaaaauaaan.
No, ei mennyt.



Nytten sitten taidan olla pulassa. 

4.3. kylvin
Viikon päästä iti.

Mää en käsitä tätä kasvun tahtoa ja voimaa!


Nämä eivät enää ole mitään vastasyntyneitä, vaan jo kerran koulittuja.

Ostin K-raudasta tällaisia näppäriä pienoiskasvihuoneita.

Kuva kaapattu valmistajan sivuilta. Sorry epätarkkuus.


Osoittautuivat erinomaisiksi! 
Saattaa olla, että ymmärrän seuraavan kylvön yhteydessä 
esitellä hiukan lisää tätä nerokasta böksisysteemiä.

Pistelin jokaiseen koloon yhden "roskan". 
Kun noin puolet oli itänyt, siirsin taimen alut isompiin purkkeihin.
Kaksi per purkki. 

Ne olisi voinut jättää vielä Pluggboxiinkin,
mutta jotenkin nyt vain halusin kokeilla taimikasvatuksen
seuraavaakin vaihetta. Eli sitä koulimista.


Siinä nämä nyt kasvavat köökin ikkunalla. 
Nähtäväksi jää, olinko näiden kanssa liian aikaisessa. 
Riippuu täysin kevään edistymisestä. 

Siemeniä jäi tokinvielä rutkasti suoraan puutarhaan "huiskittavaksi".

En muuten tykännyt samettikukista jossain vaiheessa lainkaan. 
Johtuu varmaan siitä, että lapsuudessani 70-luvulla tuntui,
 ettei muita kesäkukkia ollutkaan. 

MUTTA nyttemmin se kuuluu suosikkeihini. 
Varsinkin kun hyötypuutarhassa tuo hoitelee kauneutensa lisäksi
myös höntiäisinvaasiopuolustushommia








25.3.2017

Sormet multaan vaikka väkisin




Nyt alkaa olla kyllä olotila, 
jonka jokainen alko- tai chocoholoisti tunnistaa.
On ihan pakko saada!
Tässä tapauksessa laittaa sormet multaan. 

Plantageniin ja sieltä pikkuisia orvokkeja. 3,99€/10 kpl.
Yksi pakkaus olisi riittänyt, mutta ostin kaksi. 
Kun halvalla sain. 

Och nästan inhemska, eller hur?



Pikkutaimista riittikin sitten enemmän kuin oli koreja, joihin istuttaa. 



Vuorasin jätesäkin pohjalla ison pitkulaisen korin, 
johon pääsi suurin osa poteista. 

Ihan liian tiuhaan, mutta ajatuksena on, että tämä korillinen
pääsee lopulta mökille puutarhamultiin siementämään. 







Yllä iso korillinen tiuhaan istutettuja.

Alla hiukan väljemmin, pienemmässä korissa. 
Saattaa olla, että päätyvät nekin mökille. 



Tummanpuhuvia istutin muutaman pieneen "roikkukoriin". 
Ne vaikuttavat niin cityorvokeilta, että ajattelin niiden jäävän "kaupunkiin",





Siinä istutellessani yritin hokea itselleni, 
että orvokkejahan ne vaan on. 

Mutta taisi minulle käydä juuri se,
 mistä kaikkia koiran-, kissan- 
tai kasvinpentuja halajavia 
nimenomaisesti varoitetaan:

Ellet aio siihen kiintyä ja rakastua, 
ÄLÄ ota sitä syliisi. 

Jos otat, sydämesi on mennyttä.
Himskutti, että nämä poikaset ovat ihania!

En nyt sentään nimiä niille ruvennut antamaan. 





Ihan en rehellinen ollut multasormien suhteen.
Olen kyllä retkahtanut jo aiemmin tässä kuussa. 
Kerron siitä seuraavaksi. 


8.3.2017

sivupolulla


Hyvää naistenpäivää!

Melkein menee nyt aiheiston vierestä,
mutta kun näin kauniita tulppaaneita 
kotiin löysin. 


Tuli siitä mieleeni (melkoinen aasinsilta), että
ihan hiukkasen jänskättää, mahtaako 
syksyllä istuttamistani tulppaaneista
yksikään nousta maanpinnalle,
saati oikein kukkimaan ryhtyä



Jännitetäänkö yhdessä?





3.3.2017

Heleän babysinistä




Hitsin plitsi, kun haluaisin jo kovasti kylvää ja kasvattaa. 
Mutta olosuhteet huushollissamme ovat sellaiset, etten
voi kuvitellakaan tänne mitään kasviplantaaseja kovin moneksi 
kuukaudeksi. Pessimistiminä kun ei luota siihen, että huhtikuussa
voisi jo siirtää kasvinpoikaset mökin "lämpöön" jatkamaan kasvuaan
ja odottamaan ulospääsyä. 

Kalenteri tosin täyttyy sitä rataa, että kohtahan on jo huhtikuu. 
Tuleekohan minulle sittenkin kiire?

Siivoskelin keittiön kaappeja. 
Perältä löytyi unohdettu mansikkalaatikko.


Jeanne D'Arcin maalipurnukoissa oli vielä jotan jäljellä. Tein sekoituksen sinisestä, valkoisesta ja vaalean punaisesta. Viiden minuutin (okei 2 x 5, sillä maalasin kaksi kerrosta) 
sutimisen jälkeenyrttiboxi näytti tältä:


Juuri niin sievä, että kelpaa mökille 


Mårbackat ostin pari viikkoa sitten ja laitoin poikaset heti lasipurkkiin juurtumaan, 
mutta vielä ei näy juurenalkua. Höh.

Plantagenista hankkimani helmihyasintitkin kasvavat pituutta ja ovat olminkalpeat. 
Aurinko, SAA PAISTAA JO !!!