Tästä olen oikeastaan aika ylpeä.
Kylvin viime vuonna Mirrinminttua.
Tuota "helppoa ja nopeakasvuista".
Ja totesin, että psknmarjat, tuli vaan sellainen
hontelo puska, joka ei edes kukkinut.
Suutuspäissäni kuitenkin iskin puskan
kukkapenkin etuosaan talvehtimaan.
Keväällä se vielä näytti melko kuolleelta,
mutta NYT se voi hyvin ja kukkii.
Toivottavasti se leviää ja kukkii jatkossakin.
Samaisessa penkissä oli alkukeväästä violetteja helmililjoja (joista muutama vielä sitkeästi kukkii). Ne ovat omia poikasiani. Istuttelin 2016 syksyllä sipuleita "vailla minkään näköistä järkeä" sinne tänne. Ja sieltä täältä niitä nyt sitten tänäkin keväänä putkahti. EHKÄ laitan syksyllä uudet sipulit silleen kasaan, että ovat hiukan näyttävämpi ilmestys ensi keväänä.
Laventeli VOI talvehtia meidän leveysasteilla. Yritin. VOI olla, että kuolivat jo syksyllä kuivuuteen, mutta viimeistään keväällä ne näyttivät niin ränsistyneiltä, että totesin parhaaksi repiä ne juurineen (juuret oli aika sitkeässä, joten VOI olla, että olisivat Mirrinmintun tavoin jossain vaiheessa vironneetkin) ja ostin Muhevaisesta satsin uusia (a 5,40) ja tälläsin niitä kahteenkin paikkaan, Laventelifani kun olen.
Loistosalviaa olen laitellut siemenestä myös. Sekin kukkii violettina. Perennana ei varmaankaan vielä tänä vuonna, mutta toivossa eletään. ON tuolla penkissä talvesta selvinnyt Salviakin (ryyti). Ja Tarhakurjenpolvi, jonka myöskin ostin Muhevaisesta. Sekin on perenna, jonka toivon viihtyvän.
Pinkkiä vaihtelua penkkiin tuonee aikanaan Särkynytsydän (oih, kauhia nimi)
joka vasta kasvattelee varttaan.
Etupihalla se rehottaa jo näin!
Kyllä niin pistää hiljaiseksi tuo kasvun voima. Särkynytsydänkin aloittaa joka kevät nollasta. Eli puskee kaiken tuon noin kuukaudessa. Ja vielä kukat päälle. Ihan itse. En ole edes kastellut. Mitä nyt talventörröttäjät ehdin pois leikata ja jonnekin tuonne sekaan heittää.
