Tammikuu lähenee loppuaan. Valon määrä kasvaa.
Talvi tulee...menee...tulee...menee...
Vie hermot. Mitä voisin tehdä kasvavan puutarhakuumeen lievittämiseksi?
Työvälineet ja istutusastiat ON jo pesty. Patiourakkasuunnitelma ON jo valmiina.
Ai juu, blogin päivitys on aivan retuperällä. Ja 2017 kirjakin "taittamatta".
Jospa alloitettaisiin sarja Flash Back 2017
Aloitan sen kertomalla, miten pieni, kolmionmallinen mansikkamaani
kehkeytyi kesän 2017 aikana.
Kaikki alkoi siitä, kun keväällä polvillani perkasin orapihlaja-aidan rikkaruohoja. Päätinpä siinä samassa, että "tielle" karkailevat ahomansikan rönsyt palautetaan plantaasin puolelle. Laitoin ne potteihin juurruttelemaan. Elettiin huhtikuun loppua.
Kevät -17 oli "maltillinen" eli antoi odottaa itseään,
vaikkei talvi ollutkaan kovin kummoinen.
Mökin katto- ja maalausremonttiproggis häiritsi myös jonkin verran puutarhan kevähommia.
Mosseaidan ja etuosan kukkapenkin väliin suunnittelin kolmion mallisen
laajennuksen, jonka multaosa eristettiin nurmikosta metallisella rajaajalla.
18.5. istutin piskuiset mansikantaimet kolmion etuosaan.
Ei kolmiosta ollut tarkoituskaan tehdä mansikkamaata!
Nuo mansikanalut olivat vain omanpäänaivoitus: kokeillaan, mitä tapahtuu.
Kylvin kolmioon huiskin haiskin ruiskukkaa, kamomillaa ja silkkiunikkoa.
27.6. penkit näyttivät tältä:
Huomaa pilvinen, synkeähkö sää.
Tämä kuva tiivistänee koko kesän säätyypin.
No, eipähän tarvinnut juurikaan kastella tiluksia.
Ehkä hiukan liiottelen?
Oli niitä pilvettömiäkin päi... hetkiä,
kuten kuvasta näkyy.
Yht'äkkiä koko kolmio rehotti.
Rikkaruohoa pukkasi ihan into piukassa.
Opin kuitenkin aika nopeasti tunnistamaan, mitkä kasvit
penkkiin kuuluivat ja mitkä eivät.
Ilokseni mansikanalut nauttivat olostaan ja kukkivat runsaana.
Niitä piti kylläkin varjella jäämästä muiden jalkoihin.
Totesin heti alkuunsa, ettei kamomilla sittenkään ollut hyvä ajatus. Kyllä se ihan oikeasti näyttää siltä villinä kasvavalta sauniolta. Sinisistä ruiskaunokeista tykkäsin ja erityisen tyytyväinen olin unikoihin!
Niistä ajattelin laittaa ihan oman postauksen.
Miksi sitten nimitän kolmiota mansikkamaaksi?
Koska jo pikkuinen rivistö tuotti ahkerasti makoisaa ahomansikkaa
ja koska syksyllä suureksi hämmästyksekseni huomasin,
että alkuasukkaat olivat kesän aikana levittäytyneet rönsyillään
koko kolmion alueelle.
JOS ne säilyvät talven jäätyy-sulaa-jäätyy -ilottelusta,
on minulla kesällä 2018 ihan oikea AHOmansikkamaa.
🍓 JEE 🍓
